Puoli vuotta sitten tapasin tämän minun mielestäni maailman suloisimman miehen. (ja suloisen muutaman muunkin mielestä…)  Se tapahtui pikkujoulujuhlassa, joka osoittautui odotuksiani kansainvälisemmäksi. Kielitaitoni, joka jo oli ikiruosteessa,  sai pelastuksensa, ja niin sai myös minun rakkauselämäni. Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin olin nimittäin julistanut miehet pannaan pitkäksi, pitkäksi aikaa. Toivottavasti onnekseni, löysin tonttulakki päässään hoipparoivan "sielunkumppanin" , jonka kanssa koin mitä kummallisimpia matkoja ympäri Eurooppaa, sain hirmuisesti uusia kokemuksia ja ehkä vielä enemmän järkytyksiä. Kuinka moni mies oikeastaan houkuttelee tytön mukaansa Tukholmaan seuraavaksi viikonlopuksi -ekoilla treffeillä?

Kun kouluvuosi oli lopuillaan, kaikki vaihto-opiskelijat totta kai palasivat takaisin omiin maihinsa. Ne päivät olivat täynnään herkkiä hetkiä. Tämä Saarelaiseni halusi viedä minut mukanaan tutustumaan hänen maahansa, hänen perheeseensä ja ystäviinsä. Ja niinpä me päätimme odottaa, kunnes minä olisin valmis lähtemään visiitille. Kyse ei tietenkään ollut kuin muutamasta viikosta, jotka minä halusin viettää omalla maaperälläni. Vaihtareiden vuokrasopimukset loppuivat kuitenkin aikanaan, ja mies muutti minun tyköni. Jännitin miten meille kävisi. Itseni tuntien tiesin, että tarvitsen omaa tilaa, ja silloin tällöin aikaa omien "tyttöjen juttujen" tekemiseen pelkästään omassa hyvässä seurassani. Se on hankalaa kahden tytön solussa, johon lisäksi ovat majoittuneet molempien poikaystävät. Mutta kaikki alkoi hyvin. Ja tämä on tilanne, josta lähdetään nyt. Vaikka takapakkeja ja epäilyksiä tippuu niskaan aina kun sitä vähiten tuntuu odottavan, on myös hyviä hetkiä. Yhdessä asuessamme olen oppinut valtavasti uutta ihmisestä, jonka kanssa olen opetellut jakamaan sänkyni ja aamuteeni. Kaikki asiat eivät tietenkään ole olleet, eivätkä  koskaan tule olemaan hyviä. Kuten lause "mies ja pelottava homomies", jonka alle ainakin minun Kyproslaiseni sulautuu sataprosenttisesti.

Nykyajan miehet ovat jo edistyneitä siinä, että tietävät naisen olevan muutakin kuin kodinkone, lapsensynnytyskone ja maatilkkujen ja kartanoiden sekaan kuuluvaa omaisuutta. Näin ei kuitenkaan ollut sata vuotta sitten. Nykyajan "naisasia" (feminismin rinnalla) ovat homo- lesbo- ja biseksuaalit heteroiden hallitsemassa maailmassa.  Tätä "homofobiaa" kohtaa kuitenkin enemmän miesten kuin naisten keskuudessa.  Tuntevatko nämä miehiset miehet itsensä jollain tavalla uhatuiksi yhä yleistyvän naisellisen miehen rinnalla? Onko kyseessä pelkkä tottumus, vai kahden eri alalajin - joskin pienimuotoinen - valtataistelu?  

Kyproslainen ja minä kävimme tänään elokuvissa ja kotimatkalla kävimme pitkän keskustelun näkökulmistamme erilaisuuteen. Pääasiassa homoihin. Minä paremmasta maailmasta haaveileva ja sen eteen pieniä tekoja tekevä otin kovin raskaasti hänen näkökulmansa, jonka mukaan homoseksuaalisuus on luonnotonta, eikä hän ainakaan haluaisi sellaisia lähelleen. Hänen mielestään koko juttu on okei, kunhan sellaiset ihmiset pysyvät kaukana hänestä. Tuollaisella mielipiteellä ei muuten olisi ainakaan minulle mitään arvoa, ellei samoinajattelijoita olisi tässä maailmassa tuhansia muitakin. Se on jotain, mikä vetää mielen helposti matalaksi. Monia homoseksuaaleja tuntevana (muutama erittäin läheinen ystäväni esimerkiksi) otin jutun aika raskaasti. Jos mies ei hyväksy homoseksuaaleja, eikö se silloin tarkoita ettei hän myöskään hyväksy joitain ystäviäni?  Ystävät ovat kuitenkin jotain, mitä nainen tarvitsee pysyäkseen oikealla raiteella.  

Bussissa keskustelumme jatkui keskikäytävällä itkevien lasten kautta siihen, jos hänellä olisi poika, joka olisi homo. Mies vastasi, että silloin hän syyttäisi itseään. Olisiko sillä tosiaan väliä, tuoko poika kotiin tyttöystävän vai poikaystävän?  Minusta on äärettömän surullista ajatella, että omaa lastaan ei voisi hyväksyä sellaisena kuin hän on.  Silti vaikka itse en koskaan haluakaan lapsia.

Lisäksi miehen ajatusrasismi ei pysähtynyt pelkästään homoihin, vaan myös Turkkilaiset (mikä on ymmärrettävää sen puolesta, että kaikki hänen maassaan viimeisen parin vuoden aikana tapahtuneet raiskaukset ovat Turkkilaisten siirtolaisten tekemiä, he varastavat koska eivät kehnon koulutuksen vuoksi voi saada työpaikkaa, ja harrastavat muutenkin väkivaltaa erityisesti naisia kohtaan) , ja huivia pitävät muslimit ovat samalla listalla. Tämän kaiken takana kulkeva henkilökohtainen ihmettelyn aiheeni on, miksi tällainen hippityttö on retkahtanut - joskin komeaan -  puolirasistiin?